Lampaat

Meillä lammasrotuna on Oxford down-rotu, joka on kotoisin Brittein saarilta Oxfordshiren alueelta, jossa rotutyyppi vakiintui jo 1800 -luvun lopulla.

Oxford Down lammasrotu on nimensä mukaisesti lähtöisin Englannista, Oxfordin alueelta. Alun perin 1800-luvulla sotajoukkojen tarpeisiin suunnattu jalostustyö tähtäsi sekä lihakkuuden että villan ja taljan ominaisuuksien parantamiseen, tavoitteena oli saada samasta eläimestä sekä lihaa armeijan marssikunnon säilyttämiseen että lämmikettä niin villan kuin taljankin muodossa.

Vankka ja terve liharotu

Sarvettomat ja pitkähäntäiset oxford down-lampaat ovat erittäin kookkaita, vahvaluustoisia ja nopeakasvuisia. Vaalean ruskehtava suora villa on keskihienoa ja tiheää ja kattaa koko eläimen päästä jalkoihin. Turpa ja jalat ovat suklaanruskeat. Uuhien paino vaihtelee 80 -100 kilon välillä ja pässit painavat 100 kilosta jopa 160 kiloon.

Luonteeltaan oxford down on rauhallinen ja hiljainen, mutta samalla herkkä ja itsepäinen. Rotu on jalostettu laidunroduksi viljellyille laidunmaille, mutta sopii hoitamaan hyvin myös maisemakohteita. Oxford down on vahvasti laumasidonnainen, mikä kannattaa ottaa huomioon eläinten käsittelyssä.

Kotimainen kainuunharmas 

Kainuunharmas on perinteinen kotimainen rotu joka on edustettuna muutamalla yksilöllä meidän laumassa. Pohjoismaiseen lyhythäntäiseen lammasrotutyyppiin kuuluva kainuunharmas on suomalainen paikallisiin olosuhteisiin hyvin sopeutunut alkuperäisrotu. 1980-luvulla ell Pertti Hankonen aloitti määrätietoisen jo kadonneeksi luullun harmaan lammasrodun elvyttämisen ja 2000-luvulla tehdyt DNA-tutkimukset osoittivat kainuunharmakset omaksi rodukseen. Puhdasrotuisia karitsoineita harmasuuhia oli vuoden 2017 tuotosseurannan tilastojen mukaan 1 302 kpl. Rotu ei enää ole uhanalainen uuhimäärän noustua yli tuhannen, mutta kasvattajilla riittää haasteita sukusiitosasteen pitämisessä riittävän alhaisena. Harmaksen geneettisesti lähimpiä sukulaisia ovat suomenlampaan lisäksi Luoteis-Venäjän lammasrodut.

Ulkonäössä vaihtelua

Kainuunharmas on keskikokoinen lammasrotu; harmaspässien aikuispaino on 65 – 85 kg ja uuhien 55 – 65 kg.  Vuoden 2017 tuotostarkkailutietojen mukaan harmaskaritsat painoivat syntyessään keskimäärin 3,7 kg, päiväkasvujen ollessa 215 g. Kainuunharmas voi olla sarveton tai sarvellinen. Rodulle tyypillistä on kielessä ja nahassa havaittava violetti väri.

Kainuunharmasten villan väri vaihtelee valkeasta harmaan eri sävyjen kautta mustaan, tyypillisin aikuisväri on vaalean harmaa. Kainuunharmakset syntyvät tavallisimmin lähes mustina Värin vaaleneminen alkaa tavallisimmin muutaman kuukauden iässä ja lopullinen aikuisväri saavutetaan 1- 2-vuoden ikään mennessä. Pään ja jalkojen sileät peitinkarvat säilyvät mustina. Muutama prosentti kainuunharmaksista on ruskeita. Aikuisina ruskea villa vaalenee useimmiten vaalean ruskeaksi tai beigeksi ja jalat sekä pää säilyvät tummemman ruskeita. Rotumääritelmässä kainuunharmakselle sallitaan kaikkien harmaan ja ruskean sävyjen lisäksi musta ja valkoinen sekä peitinkarvojen alueella valkokirjavuus.
Kainuunharmaksen villa muodostuu pohjavillasta ja peitinkarvoista. Rodussa esiintyy tummaa peitinkarvoista muodostunutta selkäsiimaa molemmilla sukupuolilla ja pässeillä harjasta.

Villatyypin mukaan harmakset jaetaan epävirallisesti villa- ja turkistyyppisiin. Pääsääntöisesti villa on laadultaan keskihienoa. Yksilökohtaisesti villan laatu voi vaihdella huomattavasti ja samassa yksilössä voi esiintyä hyvin erityyppistä villaa. Parhaimmillaan harmaksen villa kiiltää helmiäisenhohtoisena. Turkistyyppinen villa on kuohkeaa ja laajakiharaista.

Hedelmällinen ja monipuolinen rotu

Kainuunharmasta luennehditaan eloisaksi, uteliaaksi, ystävälliseksi ja helposti käsiteltäväksi.
Harmaksen hedelmällisyysominaisuudet ovat erinomaiset. Sukukypsyys saavutetaan varhain ja uuhet pystyvät lisääntymään vuodenajasta riippumatta. Kainuunharmakselle tyypillisen voimakkaan kiiman ansiosta uuhet synnyttävät lähes poikkeuksetta monikkokaritsoita. Vuoden 2017 tuotosseurantatietojen mukaan yli 2-vuotiaat harmasuuhet synnyttivät keskimäärin 2,33 karitsaa.  Uuhien emo-ominaisuudet ja maidontuotantokyky on hyvä, vuoden 2015 tuotosseuratietojen mukaan yli 2-vuotiaiden uuhien karitsoista jäi eloon 2.10 ja uuhien karitsatuoton ollessa 30,53 kg.

Teurasominaisuudet ovat tyydyttävät. Teuraskypsyyden saavuttaminen vaihtelee 6 kuukaudesta lähes vuoteen. Toisaalta kainuunharmas ei ole herkästi rasvoittuva eikä rasva marmoroidu lihaksen sisään, jolloin se on helposti poistettavissa. Viime vuosina harmasten lihakkuudessa on tapahtunut ilahduttavaa jalostuksen etenemistä.

(lähde Suomenlammasyhdistys)